25 - uhmaikä..

Nyt taitaa tosiaan olla tää Donnyn uhmaikä aika hyvin päällä. Musta on tullut sen uusi purulelu, jota on kiva narskutella etuhampailla. Ja jos oikein energisiä ollaan niin aina käskettäessä tulee kamala hepulikohtaus ja juostaan huonetta ympäri, jonka jälkeen "rauhotutaan" taas syömään mua, nyt tulee kyllä kovempi kuri jo tän narskuttelun suhteen. Nyt varsinkin kun tiputin ruokailukerrat kahteen, Donny tulee aina siinä entisen päivän ruuan korvilla herättelemään mun huomioita hampaita käyttäen että "hei, missäs se mun ruoka viipyy." D ei siis todellakaan pure kovaa, kunhan vähän narskuttelee, jotta sais huomion itseensä. Myös jos on tosi energisellä tuulella, koittaa se mua kovasti pelotella näyttämällä hurjia hampaitansa. :D Kovan luonteen on tuonut esiin, mutta eiköhän tämä tästä!

mun hurja peto!

Muuten D on ollut ihan super! Treenatessa se on ihan täysillä mukana, agilityssä lukee ohjausta ihan superisti! Välillä tuntuukin kuin D vain katsoisi mua päin sanoen että hei yritä edes, kyllä mä tän osaan. :D




Ainut video meiän treenailusta, ja ohjaaja menee taas miten sattuu. On se vaan niin vaikeaa pitää katse koirassa ja yrittää olla törmäilemättä esteisiin. ;D Donny ei oikein vielä tajua lähettämisen ideaa, pitää saattaa aika lähelle hyppyä, muuten menee ohi. Tätäkin ollaan nyt harjoiteltu erilaisilla tehtävillä, joissa mun on pakko (jotenki jääny itelleni nyt myös tää päälle, että pakkohan se on käydä lähettämässä lähellä estettä, tai eihän se muuten mene) lähettää se kauempaa, jotta ehin itse mennä eteenpäin. Ja niinkuin ylempänä sanoin, muuten se kuuntelee ohjausta niin hienosti. Ollaan tehty mm. takaakiertoja ja välistävetoja, ja vähääkään jos käsi on liian lähellä tai kaukana tai rintamasuunta minne sattuu, niin D kyllä hyvin muistuttaa. Useimmiten tuntuu, kuin D opettaisi enemmän mua kuin mä sitä. ;D

Ollaan nyt oltu myös kaksi kertaa mökillä viime postauksen jälkeen. D on todella nauttinut kun on saanut juosta vapaana ja aloittaa ja päättää päivänsä uimiseen. Tosin sydänkohtauksiltakaan ei ole vältytty, kun D päätti lähteä uimaan sorsien perään ja oli jo melkein puolessa välissä järveä, kun tajusi kääntyä takaisin. Iskäkin oli jo menossa veneeseen hakemaan koiraa pois, mutta onneksi joku kilahdus tapahtui päässä ja päätti kääntyä takaisin. Mökin terassille oli ihan superkivaa kantaa ainakin 10 keppiä, ja kannella niitä vuorotellen jokaisen luokse ja odottaa, josko joku vaikka vähän heittelisi niitä. :) Välillä D taas makasi laiturilla ja koitti ottaa aaltoja kiinni, hölmö. :)

aaltoja mä metsästän

Oltiin myös yhden yön verran telttailemassa kaverin ja hänen 2 koiransa kanssa Sipoonkorvessa. Aluksi D ei meinannut rauhoittua nukkumaan millään, mutta simahti loppuenlopuksi. Oltiinkin sitten ma aamuna jo 10 aikaan kotona ja D vetäisi 11-19 piitkät unet, välissä vain kaksi pissatusta ja ruuan anto. :) Sitten oltiin tunti hereillä ja nukuttiin taas seuraavaan aamuun, taisi olla rankka reissu. :)

Tänään oltiin taas Ojangossa treenailemassa, ja tehtiin taas vähän pidempää rataa. Kentällä oli jo valmiiksi rata, joka oli suht simppeli. :) Tänään kävi myös eka kaatumiseni aksailemassa! Radalla oli putki jonka jälkeen hyppy ja tässä välissä täytyi tehdä persjättö, mutta ennen putkea oli esteet niin, että D piti käydä saattamassa aika lähelle esteitä, ja koska putki oli suht suora, en oikein kerennyt juosta toiseen päähän, ja kun tein persjätön, huomasin olevani aika kaukana, eikä D pysty kääntymään seuraavalla hypylle, ja korjasin itseäni eteenpäin, kompastuin omiin jalkoihini (tasapohjaiset kengät ja hiekka..), ja taisi siinä rytäkässä D:kin juosta jalkoihini ja lensin nurin! :D Hetken nauraa räkätin maassa, ja huomasin, että molemmat polvet aukesivat, vähän nirhaumaa toisessa reidessä ja kämmenissä, sekä päätä vähän jomotti sen kolahtaessa maahan. Kotiin päästyäni vanhempani tokaisivatkin, että enkö voisi olla edes yhtä kesää telomatta itseäni, heh! Muuten D oli hieno, eikä ole koskaan vielä ollut noin innolla mukana ja hienosti seurasikin sivulle kun vein sitä istumaan radan alkuun. :)

Perjantaina lähden serkuilleni viikoksi, ja D saa mennä hoitoon siskolleni. Saa nähdä miten D suhtautuu, kun on nykyään tosi kiinni mussa, eikä oo vielä kertaakaan ollut yökylässä ilman mammaa.. :)